Hiukan ennen maratonareitten tuloa meidan kohdallemme tana aamuna naytti katu tosi autiolta.Suljettu liikenteelta,ja vesisateen takia ei yleisöa kadun varrelle ollut kertynyt.

Maratonareita oli selvasti myös vahemman,mita viime vuonna.Rankka sade verotti varmasti myös juoksupuolta.

Osa juoksi t-paidassa ja osalla oli sadetakit paalla.

Joillakin myös oman maan lippu.

Tuossa ambulanssin edessa suojatien kohdalla taittaa matkaa jokavuotinen vieras Antalyan maratonilla kainalosauvojen varassa.En muista,mista maasta han oli,mutta kiertaa kuulemma eri maissa maratoneja.Eika ole enaan mikaan nuori mies.

Toinen kainalosauvojen varassa maratonia taittava oli nuorempi nainen.Viime vuonna matkaan osallistui myös kolme pyöratuolimaratonaria.Heita ei nyt nakynyt.

Muutenkin kisasta tuli tynkakisat sateen takia.Viime vuonna vietimme miehen kanssa monta tuntia stadionilla katsellen touhua.Nyt oli palkinnot jaettava nopeasti,jotta kaikki paasivat rankkasateen alta suojaan ja lampimaan.

Mieheni poika tuli toissapaivana Fethiyesta,ja tanaan menimme yhdessa katsomaan vavya,joka on alokkaana armeijassa taalla Antalyassa.Teen tasta oman pikkupostauksen seuraavana,niin ei tule nyt liian pitkaa luettavaa.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.